30.11.2016

Koiran alkuperä

Sudesta koiraksi

Koiran alkuperää on viime vuosikymmenen ajan tutkittu paljon, mutta vieläkin on epäselvää, miten tarkalleen ottaen ja miksi koira on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Tutkija Greger Larsonin ryhmän tutkimusten mukaan kesyyntyminen tapahtui noin 12 000 vuotta sitten Itä-Aasiassa mutta ehkä jo aiemmin Euroopassa. Ensimmäiset luulöydöt olivat noin 12 000 vuoden takaa Itä-Aasiasta, Euroopasta 14 000-15 000 vuotta vanhoja, mutta niiden väliseltä alueelta vain 8 000 vuoden takaa. Näiden havaintojen perusteella kesyyntymistä tapahtui kahdessa paikassa eri aikaan. Koiran esi-isänä pidetään yleisesti harmaasutta ja koira onkin ihmisen ensimmäinen kesyyntynyt eläin. Sen levinnäisyys on ollut suuri. Koiria tavataan kaikkialta maailmasta Antarktista lukuunottamatta

Koiran ilmestyminen osaksi ihmisen kulttuuria on molempien lajien historiassa ainutlaatuinen tapahtuma. Erään teorian mukaan 10 000-15 000 vuotta sitten ihmisten kulttuuriin ilmestyi ensin pysyvä kylämainen asutus ja pian sen jälkeen alkoi maanviljely. Pysyvien asumusten liepeille syntyi pysyviä kaatopaikkoja, jotka olivat luonnonvaraisten eläinten näkökulmasta hyvä ruuan hankintapaikka. Uusi elinympäristö alkoi vähitellen muokata susien perinnöllisiä ominaisuuksia, koska luonnonvalinta suosi nyt eri ominaisuuksia kuin pelkän metsästyksen varassa eläviä susia. Parhaiten saivat ravintoa – ja siten myös eloonjääviä jälkeläisiä – ne yksilöt, jotka eivät säikkyneet ihmistä. Kenties nämä yksilöt muodostivat oman pienen laumansa ja menestyivät paremmin kuin metsässä majailevat sukulaisensa.

Ihmiset luultavasti suosivat koirien läsnäoloa ja niiden oleskelua kylissäkin eikä vain kaatopaikalla kahdesta syystä: koiran hyvien vahtiominaisuuksien vuoksi ja toiseksi, maanviljykseen siirtymisen myötä myös nälänhätä ajoittain uhkasi ihmisiä ja koiria käytettiin vararavintona.

Susi lienee siis itse asettunut ihmisasutusten liepeille, mutta siinä vaiheessa kun niitä alettiin päästää ja jopa houkutella asutusten lähelle, yksi ihmisen harjoittama jalostusvalinnan periaate oli välttämätön. Jotta tällaisia susia oli turvallista pitää kylässä, kannatti suosia mahdollisimman kesyjä susia. Tästä syystä valittiin susia, jotka eivät koskaan aikuistu.

Jos vertaa 15 000 takaista alkukoiraa nykyisiin koirarotuihin, niin paljon yhteistä niillä ei ole nykykoirien monimuotoisuuden takia. Yhteisenä tekijänä on lähinnä läheinen suhde ihmiseen.